Kolmenkymmenen ikävuoteni aikana olen yrittänyt sitä 5 kertaa. Kertaakaan onnistumatta. Kerran olin lähellä, mutta apu tuli liian aikaisin. Vihasin syvästi sitä päivää, kun heräsin aamulla ja tajusin olevani vieläkin täällä.

Olen taas miettinyt sitä, useamman viikon ajan. Se tunne tulee niin vahvana, etten osaa sanoa sille Ei. Itse koen hirveetä ristiriitaa siinä, että mielestäni itsemurha on yksi itsekkäimmistä teoista, mitä ihminen voi toiselle tehdä. Mutta silti haluan tehdä sen itse.

Minä olen se, joka kavereitten ja läheisten mielestä on tehty kivestä. Minä jaksan. Minä seison pystyssä vaikka myrsky pauhaa ympärillä. Kyllä se jaksaa. Ei se luovuta vaikka koko maailma painaa harteita. Kyllä se jaksaa. Meidän pieni hymytyttö. Meidän elämän raiskaama hylkiö. Kyllä se jaksaa.

En minä jaksa. Elämä jatkaa pyörimistä, vaikka minä poistuisin. Se on se luonnonvalinta. Heikoimmat jäävät kehityksestä pois.